Hillbeck & Soest

Taas kerran yks ihana viikonloppu takana! Tällä kertaa se tosin ei alkanut ongelmitta, sillä juostuani Hauptbahnhofilla tuhatta ja sataa ehtiäkseni bussiin mulle tuli viesti, että bussi on tunnin ja 20 minuuttia myöhässä. Ulkona sen reilu puolitoista tuntia värjöteltyäni bussi saapui ja lähti kohti Dortmundia. Matkassakin meni odotettua pidempään ja Dortmundissa jouduin taas kerran juoksemaan kovempaa kuin ikinä ennen ehtiäkseni oikeaan junaan. Onnekseni ehdin juuri ja juuri ja junan saavuttua perille mua olikin jo asemalla vastassa iloisesti hymyilevä Saija! Taas kerran tuntui niin epätodelliselta mut toisaalta myös luontevalta nähdä häntä täällä! Ajeltiin lyhyt ajomatka Saijan saksakotiin ja pienen juorutuokion jälkeen nukahdettiin.

Lauantaina heräiltiin rauhassa ja syötiin Saijan hostperheen kanssa aamupalaa. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun mä pääsin perinteiselle saksalaiselle aamupalalle kaikkine makkaroineen sekä nutella- ja marmeladileipineen! Olihan se herkkua, mut toisaalta mä tykkään itse edelleen enemmän tuoreista hedelmistä ja vähän kuiturikkaammista leivistä aamuisin. Aamupalan jälkeen laitoimme itsemme kuntoon ja lähdettiin ruokakauppaan hakemaan tortilla-aineksia. Tän jälkeen kokkailtiin, syötiin ja juoruttiin, tohon ateriaan saatiinkin kulutettua varmaan useampi tunti kun juttua riitti taas parin kuukauden kuulumisten edestä!





Ruuan jälkeen kerättiin kamat kasaan ja lähdettiin Hillbeckin kylän joulumarkkinoille. Sinne oli koko kylä kokoontunut juomaan glühweinia, kuuntelemaan musiikkia ja ennen kaikkea tapaamaan toisiaan. Vitsi että siellä oli ihana ja ainutlaatuinen tunnelma! Ihan erilaista Frankfurtin turistirysähässäkkään verrattuna. Meillä kävi myös hassu sattuma, sillä suomentaessani Saijalle erästä asiaa, kuultiin edessä olevan tytön sanovan "puhutteko te suomea?". Siinä hämmennyksissämme ei osattu vastata juuri muuta kuin "mitä hittoa?!" ja nauraa perään. Mistäpä oltais arvattu että just hän ois ollut Suomessa vuoden vaihdossa! Markkinoilla pari tuntia nuotion loisteessa istumisen, livemusiikin kuuntelun ja herkkujen syömisen jälkeen lähdettiin takaisin kohti Saijan kotia. Illalla mentiin vielä saunaan! Tuntui niin ihanalta ja rentouttavalta näin neljän kuukauden tauon jälkeen, mutta huomattiin myös meidän "saunakunnon" olevan ruosteessa.





Sunnuntaina aamu alkoi taas aamupalalla. Saksassa vietettiin myös Nikolauksenpäivää, joten päästiin näkemään myös siihen kuuluvat rutiinit! Tapanahan on siis, että Nikolaus käy yön aikana tuomassa ulos jätettyihin kenkiin pienet paketit. Oli ihana katsoa lasten riemua ja yllätyksekseni oli myös mulle ilmestynyt pieni paketti!

Tämän jälkeen laitettiin itsemme valmiiksi, otettiin auto alle ja suunnattiin kohti Soestia ja joulumarkkinoita. En ollut kyseisestä paikasta ennemmin kuullutkaan, mut täytyy sanoa et se osottautui tähän mennessä kyllä yhdeksi kauneimmista Saksan kaupungeista missä oon käynyt! Pieni ja idyllinen. Joulumarkkinoille löydettyämme ensimmäisenä bongattiin Suomen lippu kojusta, jossa myytiin suomalaista hunajaa. Siellä oli kaiken lisäksi vielä mukava suomalainen myyjä, jonka kanssa vaihdeltiin kuulumiset (kyllä, täällä kaikki suomalaiset vaihtaa kuulumisia tavatessaan, vaikka eivät olisi ikinä ennen nähneetkään) ja joka antoi meille pienet itsenäisyyspäivä alennukset! Seuraavaks bongattiin koju jossa myytiin "original finnischer flammlachs" eli suomalaista savulohta. Suolainen hinta siitä saatiin maksaa, mut halleluuja että se maistui hyvälle! Ihanaa löytää suomijuttuja täältä ihan sattumalta ja varsinkin just itsenäisyyspäivänä! Maisteltiin kyllä kiitettävästi myös saksalaisia herkkuja ja ihmeteltiin markkinoiden menoja. Pimeän tultua lähdettiin taas ajelemaan Hillbeckiä päin, josta mun pitikin pian jatkaa matkaa Dortmundiin ja siitä Frankfurttiin.

Oli ihanaa päästä viettämään rentoa ja aikataulutonta viikonloppua uusiin maalaismaisemiin ja hyvän ystävän seuraan. Pääsin kunnolla latailemaan taas akkuja ja tunteitakin tuli vuodatettua puolin ja toisin. On ihan mieletön rikkaus, et uusien ystävien lisäksi mulla on ihan parin tunnin matkan päässä kaveri kotipuolesta, jonka kanssa tiedetään tismalleen millaista toisen sekä saksa- että suomielämä on!