Mikä on muuttunut?

Mun aupair ajan puoliväli alkaa häämöttää jo alle kuukauden päästä. Sanotaan, että ulkomailla asuminen on tosi iso muutos ja kasvun paikka, joten mä ajattelin nyt tulla raapustamaan pientä väliraporttia aiheesta, mikä mussa ja mun elämässä on muuttunut. Samanmoisen postauksen sais varmaan arkipäiväisemmistäkin asioista, mut jätetään se toiseen kertaan tällä kertaa.

Koti
Suomessa mun arki pyöri kodin ulkopuolella: aamuisin lähdin kouluun tai töihin, jonka jälkeen mulla oli joko treenien vetämistä, ryhmäliikuntatunteja tai tankotanssia oikeastaan joka päivä. Sen jälkeen lösähdin usein joko jonkun kaverin, silloisen poikaystävän tai ihan vaan kodin sohvalle rentoutumaan. Koti (ja kavereiden kodit) oli siis se paikka, jossa sain unohtaa kaikki arjen kiireet ja olla vaan rauhassa. Tietty sielläkin joskus oli jotain kotitöitä, kouluhommia tai ruuanlaittoa hoidettavana, mut täytyy sanoa et niiden hoitamisessa taisin olla aika laiska. Täällä Saksassa sen sijaan mun arki ja työt pyörii kodin ympärillä. Myöskin suurin osa mun kavereista on au paireja, joten heidänkään koteihin harvoin pääsee arkea karkuun. Monesti onkin siis niin, että kun mun "työvuoro" loppuu, lähden mä saman tien pois kotoa tai painun omaan huoneeseeni, sillä muuten musta tuntuu että oon edelleen töissä. Kodin merkitys arjessa on siis muuttunut.

Näkymä ikkunasta Suomessa

Näkymä ikkunasta Saksassa

Arki
Suomessa mun arki pyöri mun ympärillä: mun koulu, mun harrastukset, mun kaverit ja mun perhe... Mun ei tarvinut huolehtia muusta, kuin siitä et kerkeen omiin menoihini, mun omat tavarat ei loju pitkin kämppää ja et en itse kuole nälkään. Täällä sen sijaan arki pyörii lasten ympärillä ja mä oon aika pitkälti se, joka sitä arkea pyörittää. Mä hoidan lapset harrastuksiin ajoissa ja mukaan niille kaiken tarvittavan, mä hoidan niille ruuat kaappiin, mä kävelen päivät pitkät niiden perässä siivoillen niiden sotkuja, mä varmistan et niillä on läksyt tehty ja että niillä ei tule nälkä iltapäivällä. Huh, kuulostan ihan mun äidiltä pari vuotta takaperin. Au pairiutta verrataankin monesti vanhemmuuteen tai isosiskona olemiseen. Tästä sentään saa pientä taskurahaa ja ennen kaikkea vapaapäiviä!

Liikunta
Suomessa oon harrastanut kilpaurheilua pienestä asti ja sen loputtua liikunta vaihtui kuntosaliin, ryhmäliikuntatunteihin, lenkkeilyyn ja tankotanssiin ja välillä valmennushommissa tein itse lasten mukana saman treenin. Treenasin aina sillä tavalla mikä milloinkin tuntui mukavalta ja omalta jutulta ja nää meni vähän kausittain. Viimeisimmän vuoden aikana on tullut urheiltua noin kolme kertaa viikossa, mut tänne tullessa mun urheilut putosi lähes nollaan. Ainakaan ensimmäisen kuukauden aikana en liikuttanut evääni mihinkään suuntaan, juurikin sen takia, et sen mun tänhetkisen "oman jutun" eli tankotanssin treenaaminen on täällä niin kallista. Sen lisäks oon tosi huono treenaamaan itsekseni, joten mun ainoiksi urheiluiksi siis on jäänyt mun tosi epäsäännölliset juoksulenkit ja lasten kanssa jumppailut. Nyt oon saanut tosin itseäni sen verran niskasta kiinni, et oon pari kertaa lyhyen ajan sisällä saanut raahattua itseni lenkkipolulle, oon käynyt yhdellä tanssikoululla testaamassa tankoilua ja seuraavaan oon ottanut jo yhteyttä. Mulla on nimittäin mennyt hermo tähän laiskotteluun ja siitä johtuvaan huonoon oloon ja kuntoon, puhumattakaan lisääntyvästä selluliitin määrästä. All in all: ennen urheilin, nyt en, mut pikkuhiljaa yritän palata entiseen!


Liikuntaa Suomessa // Ei liikuntaa Saksassa

Ruoka
Mähän oon täällä puoliks suomalaisessa perheessä, joten meillä syödään aika paljon ihan suomalaista perusruokaa. Suomessa meillä tosin on ollut lähes joka ruualla lihaa ja salaatti erikseen, kun taas täällä syödään lihaa vaan kerran tai kaksi viikossa ja kasvikset on siellä ruuan seassa. Meillä kotikotona syödään päivällinen neljän kieppeillä, kun täällä taas vasta seitsemältä. Suomessa söin herkkuja lähinnä suklaata kerran viikossa pikkuisen isomman määrän, täällä taas oon lipsahtanut syömään pienempiä herkkuja useammin, pahimpina kausina melkein joka päivä.

Kieli
En tiedä miten voin ees verrata mun kielen käyttöä siihen mitä se oli Suomessa, sillä enhän mä mitään vieraita kieliä käyttänyt. Sekä mun saksa että englanti on lähtenyt kyllä parantumaan hurjasti, mut ei oo tullut sellaista läpimurtoa. Ymmärrän yleensä kuitenkin oikeastaan kaiken, mitä mulle saksaksi sanotaan, mut muiden, varsinkin natiivien keskustelua on vaikea seurata tai varsinkaan kommentoida väliin mitään ja osallistua keskusteluun. Välillä oon myös vähän arka puhumaan tai saamaan sanaa suustani. Muutaman viinilasin jälkeen tosin puhun saksaa täydellisesti, ainakin omasta mielestäni. Jopa mun suomen kieli on muuttunut: täällä lähes kaikki muut suomalaiset on etelämmästä kotoisin, joten mulle on lähtenyt tarttumaan heidän puhetyylinsä enkä puhu enää niin "levveesti" Kemin murteella vaan nykyään jo aika neutraalisti. Tosin edelleen tulee vastaan sanoja, jotka aiheuttaa muissa hämmennystä ja kysymysmerkkejä. Onneks täällä sentään on Meri ja parinsadan kilometrin päässä Saija joiden kanssa puhutaan samaa suomea! :D Huippua on se, et voin kälättää kovaan ääneen suomityttöjen kanssa, puhelimessa tai whatsappin äänitteissä suomea, ilman et julkisilla paikoilla kukaan ymmärtää sitä!


Minä ja Saija Suomessa

Minä ja Saija Saksassa

Vapaa-aika

Kuten jo kerroin, Suomessa harrastusten jälkeen vapaa-ajalla oli helppo tavata kavereita ja useimmiten saatettiin vaan kerääntyä jonkun kotiin ja ihan olla vaan, tai vaikkapa ajella ympäri Kemiä. Ei tarvittu mitään erikoisia suunnitelmia, tosin harvemmin sit päädyttiin tekemäänkään mitään erikoisempaa. Viikonloppuisin mentiin jonkun luo aloittelemaan ja käytiin juhlimassa. Täällä sen sijaan harvalla au pairilla ainakaan on sitä omaa kämppää, jonne vois päivän päätteeksi pyytää kaverit bailaamaan, katsomaan leffaa, kokkailemaan tai ihan vaan olemaan. Myös etäisyydet on ainakin ajallisesti pidempiä koska pitää kulkea julkisilla. Siks monet kavereiden tapaamiset täytyy sopia hyvissä ajoin etukäteen, ja yleensä tavataan jossain keskustassa kahvikupin, drinkin tai ruuan äärellä. Myös clubeille mentäessä aloittelut joutuu joskus hoitamaan pussiviinillä jossain ulkona tai vaihtoehtoisesti pubeissa. Siks tää rahanmeno täällä on ihan älytöntä! Ikävä on niitä aikoja, kun monet puhelut meni suurinpiirtein näin: "Missä oot? Ai no hyvä, oon sun alaovella suklaalevyn kanssa!"


Vapaa-ajan viettoa Suomessa // Vapaa-ajan viettoa Saksassa

Ihmiset
Kemissä tulee joku tuttu vastaan joka kerta kun astut ovesta ulos, mut vaikka täällä Saksassa oonkin "isossa maailmassa" niin saattaa täälläkin keskustassa kävellä tuttuja vastaan ja julkisissa näkyä samoja naamoja useampaan kertaan.

Suomessa hengattiin vapaa-ajalla lähes aina vaan sillä omalla porukalla. Täällä sen sijaan on ihan normaalia, että jengiin saattaa liittyä joku entuudestaan ihan tuntematonkin tyyppi. Lähdin esimerkiks Amsterdamiin kuuden hengen porukassa, josta entuudestaan tunsin vaan kaksi ja vitsi miten hyvä reissu olikaan!

Kemissä kaikki tuntee toisensa tai vähintäänkin jonkun kaverin tai sukulaisen. Ennen pidin sitä huonona juttuna, mut eihän se oo ollenkaan hassumpaa että vaikkapa baarista tunnet muitakin kuin oman porukkasi. Täällä kaikki ihmiset on sellaisia, jotka oon tuntenut maksimissaan kolme kuukautta mut silti oon saanut täältä paljon kavereita, jopa ystäviä ihan ympäri maailmaa. On tosi priceless päästä tutustumaan ihmisiin ihan puhtaalta pöydältä ilman ennakko-odotuksia! Suomessa oon tuntenut kaikki mun lähimmät ystävät vähintään kolme vuotta, vanhimmat on roikkuneet matkassa ihan tarhaikäisestä tai uimakouluajoista asti. Oon tosi onnellinen siitä, et oon saanut hyvin pidettyä yhteyksiä aikalailla kaikkiin ystäviini, perheeseeni ja jopa tuttuihin Suomessa ja kaikkien kanssa tuleekin viestiteltyä suurinpiirtein yhtä paljon kuin Suomessa ollessani, ellei enemmänkin! Ihanaa on ollut myös huomata, miten läheiset Suomessa jaksaa kuunnella myös mun au pair ongelmia, vaikka heille varmasti monet asiat tuntuu tosi vieraalta. Myös nää Saksan päässä olevat kamut on tulleet tosi tärkeiksi ja whatsapp käy päivittäin kuumana milloin mistäkin aiheesta. On hyvä, että myös täällä päässä on tukiverkosto, joka tietää prikulleen millaisia tunteita ja asioita käyt läpi. Ehkä se onkin yksi syy, miksi kaikkien uusienkin ihmisten kanssa tuntuu klikkaavan saman tien!


Kavereita Suomessa // Kavereita Saksassa

Minä
Suomessa mulla on aina ollut vähän hälläväliä asenne, oon ollut vähän huolimaton ja hajamielinen eikä asiat oo ollu mulle ihan niin justiinsa. Stressi ja v*tutus oli mulle ihan tuntemattomia käsitteitä. Se on ollut just se piirre, jota itsessäni oon varsinkin viimevuosina eniten vihannut, sillä se on hidastanut mua saamaan asioita aikaseksi tai ottamaan niitä tarpeeks vakavasti. Täällä mulla lähti karsiutumaan tää asenne: halusin olla täydellinen ja tehdä kaikki just niinkun piti. Sen seurauksena virheet alkoi tuntumaan isommilta kuin ne olivatkaan ja niistä aiemmin mulle tuntemattomista käsitteistä tuli arkipäivää. Mulla meni hetki ennen kun edes tiedostin tätä, mut sen jälkeen tajusin, et toi hälläväliä-asenne ei oo heikkous, vaan selviytymiskeino. Sen avulla mä oon tähänkin asti selvinnyt välillä tosi hektisestä ja raskaastakin arjesta selväjärkisenä, joten miks mun pitäis päästä siitä eroon? Voin hoitaa hommat kunnialla myös ilman, et jatkuvasti stressaan onko kaikki tehty just oikein. Jos ei, niin mä korjaan asian ja sillä selvä!

Otan nykyään ehkä vähän enemmän vastuuta asioista, sekä arvostus kaikkea kotona olevaa eli ihmisiä, tapoja, ruokia, jopa omia tavaroita kohtaan on noussut. Oon kuitenkin omasta mielestäni edelleen aikalailla prikulleen sama Alina joka kolme kuukautta sitten lähti Suomesta, vaikka kaikki mun ympärillä onkin muuttunut. En oo siis huomannut itsessäni mitään sitä paljon puhuttua ja peräänkuulutettua henkistä kasvua, fyysistä kyllä sit senkin edestä. Mitä se edes oikeastaan on? Ehkä pystyn kirjoittamaan siitä lisää viiden kuukauden päästä, kun mun au pair aika alkaa olla ohi, tai ehkä se on sellainen juttu, jota ei itse huomaa. Tai ehkä se yksikertaisesti on vaan sen tiedostaminen, että eipä tässä vielä ihan valmis paketti ollakkaan!


Minä Suomessa // Minä Saksassa

Taunus

Moikkamoi! Taas on edellisestä postauksesta päässyt vierähtämään aikaa. Onhan tässä ehtinyt tapahtumaankin jo vaikka mitä, mut tällä kertaa tulin kertomaan mun loppuviikosta. Torstaina lähdin kamalassa kiireessä tukka märkänä ja ilman meikkiä seikkailemaan julkisilla kohti Königsteinia. Siellä kävin kokkailemassa tortilloja Jasminin luona, sekä ajeltiin Taunusvuoren huipulle katselemaan maisemia. Siellä ei kauaa viihdytty, sillä a) kamerasta loppui akku ja b) tuuli oli kamalan kylmä! Sit ajeltiin tuhatta ja sataa Oberurseliin josta hyppäsin junaan ja takaisin kohti Frankfurtia.




Perjantaina mulla piti olla vähän rennompi päivä ja ainoiksi hommiksi piti jäädä kaupassa käynti ja imurointi. Kuitenkin ihmeen kaupalla päädyin omien hommieni jälkeen chillailemaan ja leikkimään lasten kanssa koko päivän ja illalla lähdin vanhimman tytön kanssa katsomaan koulun oppilaskonserttia. Onneksi lähdin, sillä vitsi se oli hieno. Melkein koko konsertin ajan mulla oli kylmiä väreitä! Konsertti tosin kesti pidempään kuin ajattelin, joten sen jälkeen mulla oli taas kamala kiire omiin menoihin. Pari tuntia aikataulusta myöhässä lösähdin kuitenkin taas Jasminin sohvalle katsomaan possea, juoruamaan ja syömään kaikkea epäterveellistä. Kunnon sleepover meininkiä!



Aamulla nukuttiin pitkään, katsottiin posse loppuun ja syötiin herkkuaamupalaa. Sit lähdettiin hakemaan Jasminin hostlapsia, ja samalla päästiin tsekkaamaan englantilaisen kirkon joulumarkkinat sekä Bad Homburgin keskusta. Bad Homburgista lähdin taas junalla kotia kohti, jossa kävin kymmenen minuuttia kääntymässä, ennen kuin lähdin suomityttöjen illalliselle. Koko jengi ei tällä kertaa päässyt paikalle, mut oli ihana nähdä taas osaa porukasta pitkästä aikaa! Sen jälkeen mä tulinkin jo kotiin löllöilemään ja katsomaan täydellisiä naisia. Tää päivä menee varmaan aikalailla samalla kaavalla, mut nyt mä painun lenkille, erehdyin nimittäin yks päivä käymään vaa'alla, heh!

Lokakuun kuulumiset

1. My Zeil kauppakeskuksessa on suunnittelijalla ollut vatupassi suorassa ja pikkusen ylikkin. 2. Näkymä mun ikkunasta, tohon ei vaan ikinä kyllästy! 3. Huonon hiuspäivän pelastaja ranskanletit. 4. Koreanischer garten Grüneburgparkissa ihan kävelymatkan päässä meiltä, niin nättiä!



1. & 2. Maisemia kauppatien varrelta, harmi vaan et noi värikkäät lehdet alkaa olla jo pudonneet. 3. Tie tyttöjen tennisklubille 4. Excuse me jonkun pyhänhengen voimallako tää tässä pitäis pysyä?!?



1. Yks ilta käytiin pyörähtään suomityttöjen kanssa parin viinilasillisen jälkeen alt Sachsenhausenissa eli Frankfurtin baari/pubikadulla. Mulla ja muutamalla muullakin tosin tuli heti nälkä, joten jätettiin siiderit välistä ja lähdettiin syömään... 2&3 .. ja dönereiden jälkeen kotia kohti. Ei yhtään hassummat maisemat kipitellä kotiin! 4. Meidän nelivuotias tuli katsomaan täykkäreitä mun kanssa, ei tosin tainnut hirveästi kiinnostaa kun ei kauaa mun seurana viihtynyt.



1. How can anyone not love Mainhattan? 2. Yks viikonloppu mun kesävaihdon hostveli oli käymässä Frankfurtissa. Käytiin perjantaina perinteisessä saksalaisessa ravintolassa syömässä, jonka jälkeen jatkettiin matkaa vielä pienimuotoisille oktoberfesteille. Ihan järkyttävän kokoisia noi tuopit. 3&4 Lauantaina päästiinkin testailemaan kiipeilyä, ja vitsi että oli kivaa!

1. Aamupalaa Amsterdamissa! Ei kyllä ollut kehumista tuossa paikassa. 2. Puukenkien sovitusta. 3. Käytiin tutkimassa myös nää Amsterdamin hämykaupat ja kannabistuotteita löytyi ihan sukista suklaaseen. 4. Jossain välissä kylmyys ja väsymys yllätti joten painuttiin lämpimälle kaakaolle, nams!



1. Syyslomalla rentoutumista ja herkuttelua yksin hiljaisessa kodissa. Ah mitä luksusta! 2. Aamupalaa Düsseldorfin Galeriassa. Ei kyllä jäänyt hyvä kuva kyseisestä paikasta vaikka valikoima olikin hyvä, sillä henkilökunta ei viitsinyt ilmoittaa meille aamupalan loppuvan viiden minuutin päästä paikkaan saapumisestamme. 3. Ryhmärämä Düsseldorfissa. 4. Selfie ennen illalliselle lähtöä Kölnissä.



1. Maailman parasta lohisalaattia! 2. Hotelliaamupala Kölnissä. 3. Uskaltauduin suurinpiirtein ekaa kertaa ikinä maistamaan jotain muuta kuin sitä ainaista kinkku-ananasta tai kebab orienttia ja taisin löytää uuden lempparimaun! 4. Ihania syksyn värejä!



1. My Zeil yövalaistuksessaan ja semisti jengiä sen edessä. 2. Halloweenina Bar Celonassa tilasin tequila sunrisen mut sainkin nenän eteen jotain kiehuvaa taikalitkua. 3. Lounaalla vakkarikiinalaisessa. 4. Ihana aurinkoinen Frankfurt!



1. Tää syksy täällä on kyllä ollut ihan mieletön. Aurinko paistaa lähes joka päivä, puiden lehdet loistaa oranssina ja ilma on syksyisen kirpsakka. 2. Perjantaina käytin pari ylimääräistä vapaatuntiani hyödyksi ja lähdin skyline plazaan shoppailuterapiaan. 3. Ja samaisena perjantai-iltana treffattiin Jasminin kanssa hyvän ruuan merkeissä. Siis kattokaan minkä kokoinen annos! Syötyäni sen kokonaan tuli tarjoilijakin kysymään että oonko ok :D 4. Meistä kukaan ei muistanut tätä kuvaa ennen kun bongatiin itsemme siitä.



1. Ryhmärämä Kölnissä! 2. Halloweenina oli tarkoitus lähteä juhlimaan mut miten kävikään: päädyttiin löhöämään Juulin tai siis hänen poikaystävänsä sohvalle, juoruamaan ja litkimään viiniä. Hyvä seura ja jutut tosin voittaa kosteat baari-illat mun mielestä mennen tullen!

Ja hei, vaikka mun postaukset onkin viimeaikoina olleetkin vähän dramaattisesti kirjoitettu niin mulla on silti pääasiassa ollu täällä tosi ihanaa, ja mulla on kaikki hyvin niin perheessä kuin vapaa-ajallakin!

Kun mikään ei riitä

Pyydät nätisti, korotat ääntä, jätät huomiotta, uhkailet lahjot ja kiristät... Käytät kaikki keinosi, mut lapset ei silti tottele. Teet kaikki mitä käsketään ja vähän enemmänkin, mut silti aina jotain on jäänyt tekemättä, tehty väärin tai löytyy jotain lisää tehtävää. Joka päivä yrität kaikkesi ja teet parhaasi että kaikki menisi kuten pitää, mut silti lähes joka päivä tunnet epäonnistuneesi. Miten mä enää voin olla parempi, jos teen jo kaikkeni? Pitääkö vaan yrittää vielä kovempaa, vai vaan relata vähän ja olla välittämättä? Voiko kaikki aina olla vaan mun syytä?

Tällaiset fiilikset mulla tällä hetkellä babysittingin jälkeen yhdeltä yöllä. Oon ehkä about maailman vähiten stressaava ja vaikeimmin hermostuva ihminen, mut lähiaikoina on tuntunut siltä et stressikäyrät nousee ihan uusiin leveleihin päivittäin ja kymmeneenkin joutuu laskemaan pikkuisen turhan usein. Oon ennen osannut suhtautua hyvin elämän isoihinkin vastoinkäymisiin, jopa kriiseihin, mut nyt pienetkin vastoinköymiset saa mut tuntemaan itseni riittämättömäksi. Ekaa kertaa mulla kävi mielessä, et pakkaan laukut ja lähden heti ensimmäisellä maitojunalla kotiin. Enhän mä sitä tee - tän takiahan mä täällä oon, että pääsen pois omalta mukavuusalueelta. Mut täytyy sanoa että kyllä tuntuu raskaalta, varsinkin kun mun viikonloppu jää ihan olemattomaksi tällä viikolla. Toivotaan että hyvät yöunet tekevät tehtävänsä, kunhan noi hostit alkais pikkuhiljaa valumaan kotia kohti että pääsisin niille hyvin ansaituille yöunille.

Tää postauskaan ei miellytä mua kuvitukseltaan ollenkaan, mut en jaksa alkaa nyt siitäkin stressaamaan ja etsimään parempia kuvia. Kunhan tulin nyt vähän purkamaan tunteita, aamulla on varmasti jo parempi mieli!

Ihana perjantai

Moikka! Toi edellinen postaus kun meni niin vakavissa merkeissä, niin aattelin tulla nyt vastapainoks kertoon mun tästä päivästä. Tosiaan mun ainoiksi hommiksi tänään jäi hakea sämpylät, käydä kaupassa ja siivota aamupalajäljet, jonka jälkeen mulla oli koko ilta vapaata! Latasin puhelimen täyteen uutta musiikkia, vedin lenkkarit jalkaan ja lähdin juoksemaan läheiseen puistoon. Siis kattokaa kuinka nättiä siellä on! Mä vihaan juoksemista, mut tänään se oli kyllä just eikä melkeen oikee tapa päästellä raskaan viikon höyryt pihalle ja alottaa viikonloppu hyvillä mielin! Lenkin jälkeen jumppailin kotona vielä vähän. Opin muuten seisomaan päälläni kunnolla ilman tukea vasta viime viikolla, vaikka pikku penikasta asti oonkin ravannut milloin missäkin jumpassa ja voimistelussa. Tarpeeks kauan kun ylösalaisin chillailee niin käy muuten aika hyvästä keskivartalotreenistä! Jumppatuokion päätteeksi suuntasin vielä suihkun kautta vähän extemporena keskustaan tapaamaan kavereita. Viikonlopun suunnitelmat on vielä vähän auki, mut eiköhän me jotain kivaa keksitä!

Kamala tiistai

Huhhuh, täältä kirjoittelee tosi uupunut au pair! Eilinen päivä tosiaan alkoi siitä, kun heräsin klo 7.15 tyhjentämään tiskikonetta ja hakemaan sämpylöitä leipomosta. Perheen syötyä aamupalat klo 8.30 mä lähdin siivoamaan niiden sotkut ja syömään oman aamupalani. Tän jälkeen mulla alkais normaalisti vapaa-aika, mut ei eilen eikä muinakaan päivinä tällä viikolla. Tytöt on nimittäin syyslomalla, joten mä oon niiden kanssa aamusta iltaan. Eilisen aktiviteettina meillä oli maalaamista, kynsien lakkaamista, piirrettyjen katselua, the voice kidsin leikkimistä, tappelua siitä että saako nyt syödä herkkua vai ei,  ja käytiin myös keskustassa shoppailemassa ja lounaalla. Tän lisäksi mun piti ennen hostäidin kotiin tuloa tehdä päivän ruokaostokset neljästä eri kaupasta sekä pestä perheen pyykkiä ja laittaa ne kuivumaan.

Sit hostäiti tulee kotiin klo 17.15 ja ajattelin et ehkä nyt kerkeän hengähtää hetken, mutta ei. Mun työpäivä ei lopu vielä siihen, vaan mun pitää leikittää lapsia, jotta ne ei häiritse ruuanlaittoa. Samanaikaisesti mun pitäis siivota hostäidin jälkiä keittiössä sekä kattaa ruokapöytää, jotta kerkeän tehdä ne ennen kielikurssille lähtöä. Sit joku tohelo menee ja tiputtaa kukkaruukun lattialle, joka tietysti jää myös mun siivottavaksi. Okei, ruoka alkaa olla vamista uuniin, joten tiskailen kattilat ja siivoan loputkin keittiöstä, samalla kun joku apina roikkuu milloin missäkin ruumiinosassa. Tässä välissä mulla on pari minuuttia aikaa käydä omassa huoneessa pakkaamassa laukku. Sit painunkin jo takaisin alakertaan syömään, lapan ruuan nopeasti suuhun ja huikkaan perheelle heipat.

Kello on tässä vaiheessa jo 19.00 ja mulla alkaa olla tosi kiire, joten menen puolijuoksua metroasemalle. Metrolla menen Hauptwachelle ja vaihdan s-bahniin eli paikallisjunaan klo 19.10 ja huokaisen helpotuksesta. Vihdoinkin saa hengähtää hetken, laittaa aivot narikkaan ja kuulokkeet korville!



Juna saapuu Rödelheimiin 19.28 ja tässä vaiheessa lähden taas powerwalkkia kohti kielikoulua. Myöhästyn vähän. Kurssilla keskusteltiin online opiskelusta ja käytiin läpi jotain kielioppijuttuja joille en edes tiedä suomenkielistä sanaa. Päänsäryn ja väsymyksen takia mulla meni varmaan puolet yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Kurssin pitäis loppua 21.00. Ei lopu, mut pakkaan silti tavarat ja lähden kohti asemaa ukrainalaisen au pairin kanssa, jotta kerkeän 21.07 lähtevään junaan.

Matkaan taas aikani julkisissa ja suunnilleen kello 21.30 oon takaisin kotona. Siivoan perheen ruokailun jäljet, selvitän päivän raha-asiat ja vaihdan pari sanaa hostäidin kanssa. 22.15 alkaa vihdoinkin olla päivä pulkassa! Käyn nopeasti iltapesulla, painun omaan huoneeseen ja lösähdän suoraan sänkyyn. Laitan vielä parit viestit ja snäpit suomeen (lue: valitin kavereille ja vähemmän kavereille, eli varmaan jokaiselle joka sattui olemaan online, mun pitkästä ja uuvuttavasta päivästä sekä sen hetkisestä mielentilasta) ja sammutan valot klo 22.45. Nukahdan heti.



Tästä ei ollut kyllä alunperin tarkoitus tulla näin tarkkaa selostusta vaan ihan lyhyt tunteiden purku, mut kun sanaisen arkkuni avaan niin näköjään sitä juttua tulee. Tässäpä nyt kuitenkin esimerkki siitä millaista au pairin elämä voi pahimmillaan olla. Koitan sit ens viikolla saada kunnollisen päivä mun kanssa -postauksen aikaiseksi kuvien kera, kunhan tää arki tästä on taas rauhoittunut. Tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu et jos sattuu vielä ykskin pieni vastoinkäyminen, niin hajoaa tuhansiksi palasiksi? Mulla on just sellainen olo. Vaikka en ikinä oo ollu mikään herkkä tai tunteellinen tyyppi, niin tänään oon saanut koko päivän purra huulta, että en purskahda itkuun tai oikeasti hermostu lapsille. Eihän siis mitään oikeasti kamalaa ollut tapahtunut, mut sitä miljoona ärsyttävää pikkujuttua väsymykseen miksattuna teettää. Asiaa ei oo helpottanut yhtään se, et tytöt oli just tänään koonnut kaiken nerokkuutensa ja keksinyt uusia kivoja tapoja kiristää mun hermoa entisestään.

Vielä pitäis jostain repiä voimia parin päivän läpi viemiseen, jonka jälkeen on mun 12 tunnin työpäivät ohi ainakin tältä erää! Skypettelinkin just suomeen ja sain snäpissä videoterkkuja jotka piristi mieltä niin paljon. Eiköhän siitä saatu ainakin vähän sitä hukassa ollutta energiaa! Saan olla niin kiitollinen kun mulla on tuollaisia kavereita ❤

Köln

Kölnissä päätettiin ensimmäisenä mennä kaupan kautta hotellille hengähtämään ja syömään välipalaa. Hotellin piti olla ihan keskustassa, mut en tiedä et miten päin me sitä karttaa oikeen ollaan katsottu kun sinne kuitenkin sai tovin kävellä. Jättikäsilaukkujen kantaminen ja kävelemisestä kipeät jalat ei ainakaan nopeuttaneet saati helpottaneet matkan tekoa. Hotellilla sit löllöiltiin ja juoruttiin hetki ja lähdettiin illalla käymään hienosti syömässä läheisessä ravintolassa. Sen jälkeen oltiin jo niin puhki, et painuttiin takaisin hotellille nukkumaan.















Sunnuntai alkoi yllättävän kattavalla hotelliaamupalalla, jonka jälkeen suunnattiin mielenosoituksen läpi jumalanpalvelukseen Kölnin tuomiokirkkoon. Kyllä se vaan oli hieno, ei voi muuta sanoa. Kiikuttiin myös ne 533 porrasta 157 metriä korkeaan kirkon torniin katselemaan maisemia. Harmiksemme oli sumuinen ilma jonka takia näköala ei ehkä ollut paras mahdollinen, mut ei yhtään hassumpi siltikään! Tuolta alas päästyämme tärisi jalat itse kullakin, kävi varmaan semihyvästä jalkapäivästä!







Seuraavaks meillä alkoi vatsat kurnimaan ja lähdettiin suunnistamaan näille etelän variksille tuttuun ja turvalliseen vapianoon, mulle se tosin oli ensimmäinen kerta kyseisessä mestassa! Sit etsittiin tiemme vielä suklaamuseoon, jonka jälkeen suunnattiin takaisin jumalan selän taakse, mistä meillä lähti bussi takaisin Frankfurtiin. Taisi taas reissu tehdä tehtävänsä sillä bussissa oltiin aika hiljaista eli myös väsynyttä tyttöä!







Nyt alkaakin mun syysloma vedellä viimeisiään! Oli ihana ottaa viikko vaan rennosti ihan yksin kotona - vihdoinkin hetki elämää omilla ehdoilla! Seuraavan kerran siitä herkusta nautitaankin vasta jouluna Suomen puolella. Tänään mulla on onneks ollut vähän kevyempi pudotus arkeen ja ainoat jobit on ollut päästää aamulla siivooja sisälle ja tehdä perheen ruokaostokset. Hostperhe tulee lomareissultaan kotiin varmaan ihan näillä näppäimillä ja sit mulla alkaakin vähän raskaampi viikko. Tämä on siis ajastettu postaus, kirjoitettu maanantaina.

Niin muuten! Millaista jengiä siellä ruudun toisella puolella on? Mistä ootte tänne blogiin tienne löytänyt? Millaisia juttuja teitä kiinnostaa lukea? Tykkäättekö pitkistä teksteistä vai enemmän lyhyistä ja ytimekkäistä? Entä kiinnostaako mun ajatukset, vai pelkästään faktaa faktan perään mitä on tullut tehtyä? Kiinnostaako jutut ja kuvat ihan tavallisesta arjesta? En nyt pyydä mitään koko nimeä ja sosiaaliturvatunnusta, mut muutaman satunnaisen kommentin lisäksi ainoa tieto teistä mulla on kävijämäärät ja ois kiva tietää vähän enemmänkin! Ois siis kiva jos laittaisitte vähän koodia sekä risuja ja ruusuja tulemaan kommenttiboksin puolelle!