Ärsyttää

Mua ärsyttää monissa blogeissa se, että bloggaajien elämä tuntuu olevan pelkkää hattaraa ja auringonpaistetta ja oon ihan suosiolla poistanut sellaiset blogit mun lukulistalta. Nyt aloin huvikseen lukemaan mun omia postauksia ajatuksella läpi kyllä, niitä kaikkia huikeaa neljää postausta ja huomasin itse tekeväni ihan samaa - puhun pääasiassa vaan niistä positiivisista jutuista. Totuushan on että mä elän täällä ihan normaalia arkea, ja vaikka tykkäänkin ihan hurjasti olla täällä, niin täälläkin pieniä asioita jotka ärsyttää.

Joka aamu pitää herätä klo 6.15 hakemaan leipomosta tuoreita sämpylöitä. Joka päivä tuntuu satavan. Flunssa jatkuu edelleen. Klubeille on kalliit sisäänpääsyt. Mun pitää päivittäin muuttaa puhelimen suojakoodia, sillä noi kauhukakarat on oppinut jokaisen ja yrittää parhaansa mukaan tehdä tuhojaan lähettämällä noloja kuvia ja äänitteitä milloin kellekkin. En tiedä miten mun prepaidliittymä toimii. Unelmoin kengistä, joihin mulla ei tällä hetkellä ole rahaa. Mun talvitakit on vasta postissa tulossa, vaikka tarvisin osaa jo nyt. Muutenkin mulla on täällä liian vähän vaatteita ja joudun ihan liian usein vetämään samat rytkyt niskaan. Mun villasukat on pyykissä ja varpaita palelee. Mun pitää tehdä perheen kaikki ruokaostokset, ja ruokia pitää parhaimmillaan metsästää neljästä eri kaupasta saman päivän aikana. Pyörällä. Vesisaateessa. Mainitsinko jo että mulla ei oo takkia? Perheen suunnitelmat saattaa muuttua viimehetkellä. Sen takia joudun monesti muuttamaan myös omia suunnitelmia viimehetkellä tai venailemaan kotona turhaan. Kaipaan suomalaisia herkkuja. Mun pitää tiskata astiat ennen tiskikoneeseen laittoa. Mun vaatekaapit ja meikit on jatkuvasti sekaisin, koska tytöt käy aina tonkimassa niitä. En ymmärrä kaikkea mitä mulle sanotaan. En osaa sanoa kaikkea mitä haluaisin. Mulle kaikista tärkeimmät ihmiset on Suomessa tuhansien kilometrien päässä.

Jotta siellä ruudun toisella puolella nyt kaikki ei kuvittelis et mun elämä täällä on ihan sieltä kuuluisasta, niin laitetaanpa samaan syssyyn myös arjen pienet ilot.

Sämpylöiden haun jälkeen pääsen jatkamaan halutessani unia. Pääasiassa täällä on ollut tosi hyvät kelit Suomeen verrattuna. Tuoreet sämpylät aamuisin maistuu tosi hyvältä. Oon tutustunut täällä huippuihin ihmisiin. Pahimpien cravingsien syntyessä täällä on suomikauppa. Mun ikkunasta on näköala frankfurtin keskustaan. Ihmiset on tosi kohteliaita, esimerkiks kaupassa tuntemattomatkin saattaa toivottaa "gute besserung" eli paranemisia. Frankfurt on tosi kaunis kaupunki. Tytöt osaa olla myös tosi ihania ja empaattisia. Mun ei tarvitse silittää alusvaatteita. Mun ei tarvitse vaihtaa vaippoja. Sen sijaan pääsen leikkimään barbeilla, lakkailemaan kynsiä, puhumaan pojista, katsomaan piirrettyjä, kihartamaan hiuksia ja laulamaan karaokea. Tullaan perheen vanhempien kanssa tosi hyvin juttuun ja esimerkiks kun oon lähdössä vaikka juhlimaan, ne ei nipota vaan on tosi mielissään että mulla on tekemistä ja kavereita. Pyykkiä ei pääse kertymään kasoittain näin pienellä vaatevarastolla. Viikonlopuks on luvassa hauskoja suunnitelmia, mm. suomityttöjen kanssa bailaamista! Mun kielikurssi on aivan huippu, koska siellä on niin paljon eri ikäisiä ja taustaisia ihmisiä. Mun saksan kieli paranee päivä päivältä. Whatsapin, snapchatin, skypen ja muiden sosiaalisten medioiden avulla pysyy hyvin yhteyksissä Suomeen. Ja last but not least, mä tuun jouluksi kotiin!♥

ps. koitin postauksen teeman mukaisesti muokata yhdestä kuvasta kaks eri versiota, positiivisen ja negatiivisen näköisen, mut eihän mun taidot siihen riittänyt... näillä mennään tälläkertaa