Jostain pitää aloittaa

Heissan kaikki siellä ruudun toisella puolella! Tai no, eipä siellä taida vielä ketään olla kun tässä ensimmäistä postausta vasta kirjoitellaan, mutta samapa tuo. Täällä kirjottelee Alina, 18-vuotias Frankfurtissa asuva au pair!

Ajatusta blogin alottamisesta pyörittelin jo Suomen puolella, mut en tiennyt ollenkaan et minkälaista mun elämä täällä tulee olemaan tai että onko mulla ylipäänsä mitään kirjoitettavaa, joten en saanut sitä kuitenkaan aikaiseksi. Nyt oon ollu täällä tasan kolme viikkoa ja mulla on heräilly paljon kaikkia ajatuksia esimerkiks ulkomailla asumisesta, aupairin elämästä ja vieraalla kielellä puhumisesta, jotka haluaisin johonkin ylös, talteen ja mahdollisesti myös muille luettavaksi. Ja monesti kun sanaisen arkkuni avaan niin juttua saattaa riittä, joten kaikkia romaaneja en viitsi faceenkaan kirjoittaa. Blogin avulla on helpompi myös päivittää kuulumisia kavereille ja sukulaisille joille ei tuu päivittäin oltua yhteyksissä, joten tässäpä tämä nyt olis!

Blogin nimeksi valikoitui niinkin mielikuvitukseton nimi kuin Alina in FFM, koska mun nimeni on Alina ja asun nyt FFM:ssä eli Frankfurt am Mainissa. Jotenkin kaikista pikkuisenkaan mielikuvituksellisemmista nimistä joita sain keksittyä tuli vaan mieleen jotkut kliseiset "quotet" weheartista tai ne blogit joita aina yläasteella kirjoiteltiin. Englanniksi nimi on siksi koska jotenkin mun mielestä toi lyhenne FFM ei taivu suomen kielelle järkevän kuuloisesti.

Oon kirjoittanut blogia ennenkin pari vuotta takaperin. Se oli enemmänkin sellainen mihin lätkittiin fiiliskuvia ja pari sanaa perään. Nyt mulla ois tarkoitus ainakin silloin tällöin kirjoittaa vähän pidemmin ja syvemmin asioista, mutta saattaa tietty muutama räpsykin eksyä sinne sun tänne. Saa nyt nähdä millaseks tää muokkaantuu, tai kauanko edes jaksan kirjoittaa. So far so good! Vaikka tää varmaan pääasiassa tulee olemaan au pair juttuihin liittyvä blogi, niin hostperheen yritän pitää tän ulkopuolella. Esimerkiksi en tuu kirjoittamaan tänne perheenjäsenten nimiä tai laittamaan kuvia, joista lapset voi tunnistaa, että ne ei varmastikkaan lähde leviämään mihinkään. En myöskään usko et ketään kiinnostaa lukea täältä hirveän yksikohtaisia juttuja vaikkapa siitä kun pikku-F taas mököttää tai keskimmäinen V raivoaa pää punaisena. postauksen kuvina toimi vähän reilu vuosi sitten tehdyn Berliinin reissun kuvat.

Ens postauksessa voisin ehkä kirjottaa enemmän itsestäni ja miten oon tänne päätynyt, bis dann!