Ennen lähtöä

Ennen lähtöä täytyy ensinnäkin löytää perhe. Aupairiksi voi hakea joko järjestön kautta, tai etsiä perheen itsenäisesti. Itse luin järjestöistä niin paljon huonoja juttuja netistä, että päätin etsiä itse itselleni perheen ja turvautua järjestöön vain, jos tuntuu että sopivaa ei meinaa omin avuin löytyä. Itsenäisesti hakiessa pystyy paljon enemmän vaikuttamaan millaiseen perheeseen päädyt, kun taas järjestöltä annetaan sulle perhe ja joko otat sen tai et, eikä takeita toisen sopivan perheen löytymisestä välttämättä ole. Itsenäisesti hakiessa pitää kuitenkin olla tarkkana, että ensinnäkin perhe on oikeasti olemassa, koska sehän tiedetään että netissä liikkuu kaikenlaisia huijareita. Silloin täytyy myös selvittä itse mitä paperihommia täytyy hoitaa. Jos perheellä on ollut entisiä au paireja, kannattaa ehdottomasti jutella myös heidän kanssaan ennen päätöksen tekemistä! Oman perheeni löysin täältä!
Ennen perheen valintaa kannattaa myös miettiä mitä perheeltä haluaa: kuinka monesta lapsesta olisit valmis huolehtimaan, löytyykö yhteinen kieli, kuinka paljon / mitä kotitöitä olet valmis tekemään, mihin kohdemaahan haluaisit. Kannattaa ottaa myös huomioon, että sisarukset saattaa riidellä paljonkin! Toisaalta ne osaa myös leikkiä keskenään, jolloin saa myös itse hetken hengähdystauon. Mulla ehdoton kriteeri tähän oli, että korkeintaan kaksi lasta, kotitöistä "oma osani", eli ei sen enempää tai vähempää kuin muutkaan perheen aikuiset. Perhe, jonka äidinkieli on englanti, saksa, tai suomi, tai jotka osaa suht sujuvasti jotain näistä kielistä. Perhe, jossa voisin olla noin puoli vuotta ja palaisin kotiin keväällä lukemaan pääsykoksisiin. Eniten halusin joko Australiaan tai Espanjaan ja Saksa oli vasta viimeinen vaihtoehto.

No miten kävikään: viestittelin useampien perheiden kanssa aupairworldissä ja skypetinkin muutamalle. Jotenkin ei tuntunut yhteistä säveltä löytyvän ja hetken ajattelin jo että en lähde. Sit mulle tulee viestiä tän nykyisen perheen äidiltä: "Moi Alina! Millainen on sun unelmaperhe?" Jo siinä vaiheessa mulla tuli sellainen fiilis, että tää perhe on erilainen, sillä jo aloitusviesti poikkesi niin paljon kaikista muista. Sitten skypeteltiin ja tuntui vaan että palaset loksahti kohdalleen. Juttelin myös perheen silloisen au pairin kassa, joka vahvisti kaikki mitä perhe oli itsestään kertonut. Lapsia on enemmän kun mitä etukäteen olin sopivaksi kaavaillut, perhe tarvitsi aupairia koko vuodeks, enkä saksaankaan ensimmäisenä halunnut, mut sillä ei loppujenlopuksi ollut mitään merkitystä. Sopivan perheen kanssa on molemmat osapuolet varmasti valmiita joustamaan. Eipä tarvinnut siis enään kahdesti miettiä että haluanko heidän au pairikseen, kun he sitä kysyivät!
Okei, perhe löytynyt, mitä seuraavaksi? Eurooppaan lähtiessä ei tarvitse viisumia, mutta muista maanosista en osaa juuri mitään sanoa kun en oo siihen rumbaan joutunut. Muutamia muita käytännön asioita täytyy kuitenkin mihin tahansa lähtiessä ottaa huomioon. Onko vakuutukset kunnossa? Maksaako perhe ehkä sellaisen ja mitä se pitää sisällään? Tarviiko puhelinliittymälle tehdä jotain, ehkä katkaista? Löytyykö eurooppalainen sairausvakuutuskortti? Teetkö osoitteenmuutoksen? Myös Kelalle täytyy ilmoittaa ulkomaille muutosta, se onnistuu näppärästi netissä. Mitä pankkiasioita pitää hoitaa? Onko mahdollisesti löytynyt opiskelupaikka, miten sitä lykätään? Asutko kenties jo omassa asunnossa, mitäs sille tehdään? Teetkö perheen kanssa kirjallisen työsopimuksen? Millaiset lennot buukataan? Ite varasin valmiiksi jo paluulennonkin, sillä meno-paluu oli halvempi kuin pelkkä meno. Periaatteessa siinä siis ei menetä mitään vaikka joutuisinkin lähemään maitojunalla kotiin.
Huh, pakolliset paperihommat sun muut saatu kuntoon! Sit alkaa ainakin mun mielestä kaikista kivoin osuus: läksiäisten järjestäminen! Me oltiin kaveriporukalla koko kesä puhuttu mökille lähtemisestä, mut sitä ei sit koskaan tapahtunut. Niimpä päätin, että mun läksiäiset pidetään meidän mökillä ja bailataan siellä pieruverkkareissa keskenään parhaiden kaverien kanssa, uidaan, saunotaan ja syödään hyvin. Suomimeiningillä! No, baariinhan me loppujen lopuksi sieltä mökiltä päädyttiin, mut eipä sekän haitannut tippaakaan! Muutaman viinilasin jälkeen vähän ehkä painoi päälle kaikki lähtöön liittyvä draama, stressi ja jopa ahdistus ja aamun pikkutunneilla tulikin muutama kyynel tirautettua. Siitäkin huolimatta mulla oli varmaan hauskinta ikinä! Kiitos kuuluu vaan ja ainoastaan yksinkertaisesti maailman parhaille kamuille ♥
Läksiäisten jälkeen alkaakin lähtöön olla enää kaksi päivää. Ainiin, mun piti pakata! Nooh, jätetään se kuitenkin viimeiseen yöhön ennen lähtöä, ettei varmasti vältytä viimehetken paniikilta. Mukaan otin vain ne vaatteet joita oli tullut käytettyä ahkerimmin viimeisen parin kuukauden aikana ja muut pakkasin laatikoihin, myin tai laitoin jakoon. Kosmetiikat jaoin myös kavereille ja mukaan otin vain pienimmät putelit. Täällä nimittäin kosmetiikka on melkein ilmaista suomeen verrattuna, joten en kokenut tarpeelliseksi raahata niitä jo muutenkin täpötäydessä matkalaukussa. Talvitakit ja -vaatteet tulee postipaketissa varmaan ensi viikolla, äiti tuleehan???, sillä en saanut niitä mahtumaan mihinkään.
Kokonaisuudessaan ennen lähtöä mulla ei ollut aavistustakaan mitä tuleman pitää ja mihin sitä nyt tarkalleen ollaan edes menossa. Kuitenkin koko ajan mulla oli hirveän kotoinen olo lähteä, eikä missään vaiheessa pelottanut tai surettanut. Olin vaan ja ainoastaan innoissaan. Olin myös perheen entisen au pairin kautta saanut tietää muutaman suomalaisen tytön jotka tuli tai oli jo myös näillä kulmilla, joten pelkoa ypöyksin jäämisestäkään ei ollut! Oon aina ollut tosi huono jännittämään, mut sen voin kyllä sanoa, että lähtöä edeltävänä päivänä olin niin paniikissa, että jännitti, oksetti ahdisti ja itketti kaikkea yhtä aikaa. Yölläkään ei tullut nukuttua kuin pari tuntia. Kuitenkin siinä vaiheessa kun oltiin selvitty ongelmitta Saksan maankamaralle ja perhe oli löytynyt, oli kaikki noi olotilat tipotiessään!
Siinäpä vähän fiiliksiä jota muistan ennen lähtöä olleen ja käytännön juttuja jotka saattaa kiinnostaa tulevia au paireja. Ens kerralla voitais sit siirtyä vähän ajankohtaisempiin aiheisiin ja voisin kirjoitella kuulumisia näiltä suunnilta!