Kuka? Miksi au pair?

Kuvituksena tällä kertaa toimii mun ylioppilaskuvat koska no, ne nyt on ainoot oikeet kuvat joita musta on vähään aikaan otettu.
Siltä varalta et tätä blogia eksyy lueskelemaan joku epätuttu, taidan tähän väliin kertoa vähän itsestäni. Täällä ruudun toisella puolella kirjoittelee siis Alina, 18-vuotias viime kevään ylioppilas jonka varmaan voitte huomata kuvistakin. Harrastuksista on vähän vaikee sanoa tässä vaiheessa vielä mitään, sillä täällä mulla niitä juurikaan ei ole. No, käyn kielikoulussa kahdesti viikossa, mut pikkuhiljaa pitäis alkaa myös keksiä muutakin säännöllistä tekemistä.


Mun perhe täällä on suomalais-saksalainen ja lapsia hoidettavana on kolme 4, 9 ja 11- vuotiasta tyttöä. Tytöt osaa siis suomea ja se helpottaa mun elämää ihan älyttömästi! Nuorin tosin puhuu mulle lähinnä saksaa, mutta ymmärtää kyllä kun vastaan sille suomeksi. Itsekinhän oon siis lukenut ja kirjoittanut pitkän saksan, joten saksan ymmärtäminen ei tuota ongelmia. Puhuminen sen sijaan on vielä vähän haastavaa ja tosi hidasta ja tönkköä, ainakin mun mielestä, mutta eiköhän se siitä lähde paranemaan päin.


Miten sitten oon päätynyt tähän pisteeseen? No, ensinnäkin, oon aina ollut vähän semmonen et en oo ikinä viihtynyt kauaa yhdessä paikassa, vaan jatkuvasti on kova tarve nähdä ja kokea kaikkea uutta. Mulla on siis aina veri vetänyt ulkomaille (tai muuten vaan uusiin ja erinlaisiin tilanteisiin), ja ennen au pairiksi lähtemistä oon ollut esimerkiksi EF kielimatkalla Maltalla ja kuukauden kesävaihdossa Saksassa plus siihen kaikki turistimatkat perheen kanssa ja koulun ulkomaanprojektit.

Haaveena oli jo lukiossa päästä viettämään vaihtovuosi, mutta kun ei onnistunut niin mulle oli melkeimpä itsestäänselvyys että jossain vaiheessa tuun asumaan pidempään ulkomailla. Eipä sit yliopistostakaan mulle tänä vuonna vielä paikkaa irronnut, joten välivuosi oli ainoa vaihtoehto. Ja mikäpä ois parempi tapa viettää sitä kun kerätä kokemuksia ulkomailta! No, tähän väliin voin tunnustaa et eipä mulla Suomessakaan puhelinmyyntiä parempaa työtä ollut joten lähtö oli myös vähän pakon edessä - ei silti haittaa tippaakaan. Koska olin aikaisemmin ollut paljon lasten kanssa tekemisissä ja tulevaisuudessa haluaisin päästä opiskelemaan luokanopettajaksi, tuntui au pairiksi lähteminen vaan kaikista helpoimmalta ja luontevimmalta ratkaisulta. Sitten ei muutakuin profiilia au pairien ja perheiden "deittisivustolle" ja perhettä etsimään!

No täällä sitä nyt ollaan ja neljäs viikko pyörähti tänään käyntiin! Älyttömän hyvin oon tänne kyllä sopeutunut ja tää on alusta asti tuntunut ihan kodilta. Kavereita on löytynyt ja perhe tuntuu ja on alusta asti tuntunut ihan omalta. Hostmamakin just pari päivää sitten sanoi mulle, että tuntuu niinkuin oisin ollut täällä aina. Tottakai täällä on myös niitä huonoja hetkiä joita jokaisen arkeen kuuluu, mutta enemmän au pairin realitystä voisin kertoa kokonaan omassa postauksessa - siitäkin nimittäin riittää asiaa!